Tekoäly visuaalisessa viestinnässä
Käytämme valokuvia ja kuvituksia suunnittelijan työssämme lähes päivittäin. Olemme tottuneet etsimään sopivia kuvia kuvapankeista, muokkaamaan ja yhdistelemään niitä. Yleensä mielessä on selkeä visio siitä, millaisen kuvan haluamme, mutta valitettavasti sellaista ei aina löydy valmiina eikä välillä edes monimutkainen kuvankäsittely tuota haluttua lopputulosta. Voisiko tekoäly auttaa siinä? – Uskon, että voi.
Tekoälyn kehitys on puhuttanut paljon, se kiehtoo, mutta myös hirvittää. Viekö se meidän työt? Tästä on otettava selvää. Kuuntelimme mielenkiintoisen webinaarin aiheesta tekoälykuvittaja Antti Karppisen luennoimana. Webinaari oli niin ispiroiva, että päätimme osallistua hänen puolenpäivän mittaiseen Midjourney-koulutukseen. Kurssilla opimme perusteet ohjelman käyttöön. Luovilla sovelluksilla, kuten Midjourneylla voi tehdä upeita kuvia sekunneissa, kun opettelee antamaan tekstimuotoisia kehotteita eli prompteja. Promptit toimivat sitä paremmin, mitä taitavampi promptin kirjoittaja on. Sellaiseksi tulee vain ohjelmia kokeilemalla ja käyttämällä. Myös tekoälyä voi opettaa. Mitä ainutlaatuisempaa materiaalia tekoälylle syötetään ja opetetaan, sitä ainutlaatuisempia kuvia se pystyy myös tuottamaan. Tavoitteena on saada mahdollisimman hyvä kontrolli siitä minkälaista kuvaa pyritään samaan aikaiseksi – ja se ei muuten ole yhtään helppoa!
”Tekoäly on hieno työkalu ja hyvä lisä, mutta ei täysin korvaa ihmistä eli meidän tapauksessamme suunnittelijoita, joilla on visio ja silmää arvioida kuvituksen lopputulosta.”
Matka kontrolliin
Saimme toimistolla hyvät naurut erilaisista tekoälyn tuottamista virheistä, kuten vääriin kohtiin sijoittuvista ruumiinjäsenistä, epämuodostuneista kasvoista ja muista outouksista. Myös oikea sormien asento näytti olevan tekoälylle haastavaa. Huomasimme pian, että parhaat kuvat syntyvät yhdestä henkilöstä. Mitä enemmän ihmisiä, sitä enemmän virheitä. Oikeanlaisten promptien luonti vaatii selkeästi harjoittelua ja aikaa, eikä kuvien luominen tekoälyllä olekaan niin nopeaa kuin aluksi olin kuvitellut.
Omat kasvot osana kuvaa
Itse muotokuvia käsin maalanneena ja piirtäneenä halusin nähdä saako vastaavaa jälkeä tekoälyllä. Ei saanut, ainakaan vielä. Siitä olen jopa vähän huojentunut. Ideana on ensin luoda tekoälyllä kuva ja upottaa siihen toisesta valokuvasta kasvot. Kokeilin erilaisia kuvitustyylejä ja sama ongelma toistui. Midjourney ei osaa riittävän hyvin tuoda kasvoille alkuperäisen kuvituksen tai maalauksen tekstuuria. Kasvot jäävät liian valokuvamaiseksi, eivätkä täysin sulaudu kuvaan. Toisin sanoen, mitä valokuvamaisempaa lopputulosta haetaan, sitä paremmin omat kasvot uppoavat kuvaan. Mutta siinäkin on omat ongelmansa. Alkuperäiskuvan kasvojen erilainen muoto tai asento voi vääristää kuvaa paljonkin, jolloin näköisyys katoaa. Täyttä näköisyyttä on lähes mahdotonta saada aikaan, kuten Anttikin kurssilla toteaa.
Innostuin kovasti tekoälyn tuomista mahdollisuuksista. On suorastaan koukuttavaa luoda kuvia Midjourney-ohjelmalla. Kyseinen ohjelma ei kuitenkaan ihan kaikkeen taivu, mutta sillä on hyvä lähteä liikkeelle. Tekoälyllä on varmasti paikkansa suunnittelijan työkalupakissa.
Mitä käy kädentaidoille?
Antti Karppinen ennakoi webinaarissa, että käsityön aika tulee vielä uudelleen. Tekoälyn käyttö tulee tietyssä pisteessä saturoitumaan ja aiheuttaa tekoälyähkyn. Tämä on paluu luovuuden alkulähteille ja inhimillisiin taitoihin. Tekoäly jää käyttöön työvälineeksi, aivan kuten maataloustyön mullistanut traktori. Itse uskon samaan. Tekoäly on hieno työkalu ja hyvä lisä, mutta ei täysin korvaa ihmistä eli meidän tapauksessamme suunnittelijoita, joilla on visio ja silmää arvioida kuvituksen lopputulosta.
Kirjoittajasta
